Työnantajan ja työntekijän välillä ns. nollatuntisopimus – työntekijälle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, kun työnantaja lopetti työvuorojen tarjoamisen

Työntekijä oli aloittanut siivoustyössä syyskuun alussa 2016 ns. nollatuntisopimuksella: työajan oli sovittu vaihtelevan välillä 0-37,5 tuntia viikossa. Lisäksi sopimuksessa oli maininta ”koeaika: tes. muk”. Käräjäoikeuden mukaan työnantaja ei kuitenkaan pystynyt näyttämään, että koeajan olisi sovittu olevan nimenomaan 4 kuukautta, joten työnantajalla ei ollut oikeutta päättää työsopimusta loppuvuodesta 2016 koeaikaan vedoten. Työnantaja ei pystynyt myöskään esittämään näyttöä nimenomaisesta irtisanomisilmoituksesta eikä toisaalta irtisanomiseen koeajan ulkopuolella oikeuttavasta työntekijän moitittavasta käytöksestä. Työntekijä taas ei kyennyt näyttämään, että olisi työskennellyt kaikkina kuukausina täysipäiväisesti ja työsopimus olisi siis ollut tosiasiassa muu kuin ns. nollatuntisopimus.

Käräjäoikeuden mukaan työnantaja oli päättänyt työsuhteen jättämällä tarjoamatta työntekijälle töitä ns. nollatuntisopimuksen mahdollistamalla varsin joustavalla tavalla. Työnantaja ei edes vedonnut siihen, että töiden tarjoamatta jättäminen olisi johtunut työtilausten määrän vähentymisestä.

Käräjäoikeus tuomitsi työnantajan maksamaan työntekijälle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 4 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaikka työsopimus oli ns. nollatuntisopimus ja työntekijä oli työskennellyt täysipäiväisesti vain syyskuusta lokakuun puoliväliin ja sen jälkeen vain joulukuussa ja tammikuun alussa yhden päivän, käräjäoikeuden mukaan työsuhteen perusteettomasta päättämisestä tuomittavan korvauksen määrä voitiin perustaa 100 tunnin mukaiseen kuukausituloon. Olennaista oli juuri se, ettei työnantaja ollut väittänyt työvoiman tarpeen vähentyneen koko työssäoloaikana.

Käräjäoikeuden tuomio 19/14361 annettu 25.3.2019

Hovioikeuden päätös S 19/19/1201, annettu 14.2.2019: ei jatkokäsittelylupaa

Heli Koivukallio