Hovioikeus: Irtisanominen oli perusteeton, kun työnantaja ei ollut antanut työntekijälle tilaisuutta näyttää selviytyvänsä toisessa tehtävässä

Helsingin hovioikeus antoi 31.8.2020 ratkaisun koskien työnantajan velvollisuutta tarjota irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle toista tehtävää (diaarinumero S 19/1036).

Työntekijä oli työskennellyt asennus- ja työnjohtotehtävissä työnantajan palveluksessa lähes 40 vuoden ajan. Riidatonta asiassa oli, että nämä tehtävät olivat vähentyneet työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla olennaisella ja pysyvällä tavalla, ja tähän vähentymiseen vedoten työnantaja oli irtisanonut työntekijän työsuhteen tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Irtisanomisaikana työnantaja valitsi ryhmäesimiehen tehtävään työnantajan sisältä toisen työntekijän, jonka tilalle vuorostaan siirtyi eräs kolmas henkilö sisäisellä siirrolla. Kumpikaan näistä uusiin tehtäviin siirtyneistä työntekijöistä ei ollut irtisanomisuhan alla. Irtisanottava työntekijäkin oli hakenut tehtävään, mutta häntä ei ollut valittu.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta taloudellisin tai tuotannollisin syin, vaikka työntekijän työsopimuksen mukainen työ olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, mikäli työnantajalla on tarjota työntekijälle muuta työtä, joka vastaa työntekijän koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta. Työnantajalla on lisäksi velvollisuus tarjota uusien tehtävien edellyttämä kohtuullinen ja tarkoituksenmukainen koulutus. Työnantajan on näytettävä, ettei ole laiminlyönyt työn tarjoamis- ja kouluttamisvelvoitteitaan.

Hovioikeus painotti työnantajalle kuuluvaa lojaliteettivelvoitetta: tarjolla olevan työn vähimmäisvaatimukset täyttävälle työntekijälle on annettava konkreettinen mahdollisuus osoittaa selviytyvänsä uudessa tehtävässä. Tätä työnantajan lojaliteettivelvoitetta korosti hovioikeuden mukaan entisestään työntekijän pitkä työura ja korkea ikä.

Kun työnantaja ei ollut tarjonnut irtisanottavalle työntekijälle toista työtä, työnantajalla ei ollut lainkaan lain mukaista asiallista ja painavaa perustetta työntekijän irtisanomiseen. Sillä, että työnantajalla ei ollut tarvetta palkata lainkaan lisätyövoimaa, ei ollut merkitystä. Työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijälle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaava korvaus.