KKO:n ratkaisu työntekijän irtisanomisesta myyntitavoitteen saavuttamatta jäämisen vuoksi

2.1.2015

Korkein oikeus otti 22.12.2014 antamassaan ratkaisussa KKO 2014:98 kantaa myyntityötä tekevän työntekijän työsuhteen irtisanomisen edellytyksiin. Tapauksessa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko työnantajalla oikeus irtisanoa myymälässä osa-aikaisena korinkonemyyjänä työskennelleen työntekijän työsopimus sillä perusteella, että tämän myyntikateprosentti oli kahden varoituksen jälkeenkin ollut huomattavasti alhaisempi kuin työnantaja edellytti myyjiltään.

Korkein oikeus totesi ensinnäkin, että vaaditun työtuloksen saavuttamatta jääminen voi olla irtisanomisperuste lähtökohtaisesti vain, jos se on johtunut työntekijän viaksi katsottavasta syystä. Tulostavoitteen tulee lisäksi olla kohtuullinen suhteutettuna kyseisen työntekijän asemaan ja hänen mahdollisuuksiinsa vaikuttaa tulokseen.  Mikäli työntekijä ei saavuta asetettuja tavoitteita tai suoriutuu työstään tulosmittareiden valossa muita heikommin, työnantajan tulee edelleen selvittää, mistä alisuoriutuminen johtuu, ja antaa selvät ohjeet siitä, miten työntekijä voi käytännössä saavuttaa tulostavoitteet.

Tässä tapauksessa asiassa oli riidatonta, että työnantaja oli pitänyt myyntikateprosenttia merkittävänä työstä suoriutumisen mittarina ja että kyseisen työntekijän kateprosentti oli ollut osaston myyjistä alhaisin kaikilla tarkastelujaksoilla. Toisaalta työntekijä oli saavuttanut euromääräiset myyntitavoitteensa sekä suoriutunut asiakaspalvelutyöstä hyvin ja siis selviytynyt niistä tehtävistään, jotka voidaan katsoa keskeisimmiksi kodinkoneiden myyjän työssä. Varoitukset saatuaan hän oli lisäksi parantanut myyntikateprosenttiaan, vaikka hänen tuloksensa oli edelleen jäänyt heikommaksi kuin muilla, omaa kateprosenttiaan niin ikään nostaneilla myyjillä.

Korkein oikeus totesi perusteluissaan lisäksi, että työntekijän velvollisuutena oli työnantajan ohjeidenkin mukaan ollut myydä satunnaisesti määräytyville asiakkaille myös niitä tuotteita, joiden kate on ollut alhainen tai jopa negatiivinen, eikä työntekijällä ollut mahdollisuutta vaikuttaa myytävien tuotteiden katteisiin.

Edellä sanotuilla perusteilla KKO päätyi siihen, ettei pelkästään se seikka, ettei työntekijä ollut myyntikatetta mittaavien lukujen valossa onnistunut myymään asiakkaille riittävästi tuotteita, joiden myyntikate olisi ollut työnantajan haluamalla tasolla, osoittanut hänen rikkoneen vakavalla tavalla olennaisia työsopimusvelvoitteitaan, ja ettei irtisanomiselle ollut näin ollen ollut laillista perustetta.

Korkein oikeus tuomitsi työnantajan suorittamaan työntekijälle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Esa Schön