Työsopimuslain (55/2001) 5 luvun 7 § 1 momentin mukaisesti työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa sen kestosta riippumatta ilman irtisanomisaikaa. Työsuhde päättyy tällöin välittömästi eikä työntekijällä näin ollen ole lähtökohtaisesti oikeutta myöskään irtisanomisajan palkkaan. Jos lomautus on kestänyt irtisanomisen tapahtuessa yhdenjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää, työntekijällä on kuitenkin oikeus irtisanomisajan palkkaan samalla tavoin kuin jos työnantaja olisi lomauttamisen sijasta irtisanonut työsuhteen.
Säännöksen sanamuodossa ei ole otettu kantaa siihen, koskeeko edellä mainittu 200 päivän sääntö ja siihen liittyvä oikeus irtisanomisajan palkkaan vain kokoaikaisia vai myös osa-aikaisia lomautuksia. Sanamuodossa puhutaan yleisellä tasolla lomautuksesta ja sen kestosta. Sanamuodon perusteella säännöstä voidaan näin ollen tulkita kummalla tavalla tahansa.
Korkein oikeus otti tähän tulkintakysymykseen kantaa 18.6.2015 antamassaan ratkaisussa KKO:2015:43. Tapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa työntekijä oli ollut ensin osa-aikaisesti lomautettuna siten, että tämä oli ollut lomautusjaksoon sisältyneen 16 työviikon aikana pois työstä yhteensä kuusi viikkoa, minkä jälkeen lomautus oli muutettu kokoaikaiseksi.
Työntekijä oli irtisanoutunut tämän kokoaikaisen lomautuksen aikana sen jälkeen, kun osa-aikaisen lomautuksen alkamisesta oli kulunut lain edellyttämät 200 päivää. Kokoaikaisen lomautuksen alkamisesta ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin kulunut 200 päivää, mistä syystä työnantaja kieltäytyi maksamasta irtisanomisajan palkkaa.
Korkein oikeus viittasi ratkaisunsa perusteluissa säännöksen tarkoitukseen. Sen mukaan tavoitteena on turvata työntekijän asemaa sellaisissa pitkään jatkuneissa lomautustilanteissa, joissa lomautuksen päättymisajankohtaa ei ole sidottu kalenteriaikaan tai muutoin määriteltyyn ajankohtaan. Tällä perusteella korkein oikeus päätyi siihen, ettei sovittua työaikaa lyhentämällä toteutetussa lomautuksessa ole pääsääntöisesti kysymys lain tarkoittamasta yhdenjaksoisesta lomautuksesta, koska työntekijä on lomautusjakson aikana työssä ja saa työssäoloajalta normaalisti palkkaa.
Korkeimman oikeuden mukaan poikkeuksen muodostavat kuitenkin tilanteet, joissa lomautusjaksoa kokonaisuutena tarkastellen lomautuksen aikainen työssäolo muodostaa vain hyvin vähäisen osan säännönmukaisesta työajasta tai, joissa työnantajan tarkoituksena on kiertää säännöstä kutsumalla työntekijä lomautusjakson aikana lyhytaikaisesti työhön.
Edellä sanotuilla perusteilla ja kun asiassa ei ollut edes väitetty, että työnantaja olisi teettänyt lomautusjakson aikana työntekijällä työtä tarkoituksenaan kiertää 200 päivän sääntöä, korkein oikeus hylkäsi työntekijän kanteen.
Tämän korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen voitaneen katsoa, että TSL 5 luvun 7 § 3 momentin säännös ei koske tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta tilanteita, joissa työntekijä irtisanoutuu työstä osa-aikaisen lomautuksen aikana.
Esa Schön
Käytämme verkkosivustollamme evästeitä analytiikkaan palvelun kehittämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.