Korkein oikeus otti 3.2.2017 antamassaan ratkaisussa KKO 2017:4 kantaa kysymykseen siitä, olisiko työnantajan pitänyt tarjoa äitiys- ja muulla perhevapaalla olevalle osa-aikaiselle työntekijälle lisätyötä.
Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaan työnantajan on tarjottava palveluksessaan oleville osa-aikatyöntekijöille lisätyötä tarvitessaan lisää työntekijöitä näille sopiviin tehtäviin.
Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa työnantaja oli solminut työntekijän perhevapaan aikana oppisopimuksen sekä palkannut toisen henkilön osa-aikaiseen työsuhteeseen. Tämän lisäksi työnantaja oli palkannut kolmannen henkilön määräaikaisiin kassatehtäviin, mikä työsuhde oli sittemmin vakinaistettu perhevapaalla olevan työntekijän jo palattua takaisin töihin. Työnantaja ei ollut tarjonnut näitä töitä perhevapaalla olleelle työntekijälle.
Asiassa oli myös kysymys siitä, onko äitiys- ja muulla perhevapaalla ollut työntekijä joutunut epäedulliseen asemaan raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella, kun yhtiö oli ottanut uusia työntekijöitä hänen poissaolonsa aikana.
Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentissa säädetään kielletystä syrjinnästä, jossa työntekijä joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan työnantajan menettelyn johdosta.
Lisätyön tarjoamisvelvollisuus perhevapaan aikana
Korkeimman oikeuden ottaman kannan mukaan lisätyötä ei tarvinnut tarjota äitiys- tai perhevapaalla olevalle työtekijälle, jos kyse oli tällaisen perhevapaan aikaan sijoittuvasta tilapäisestä työvoiman tarpeesta. Tapauksessa kuitenkin uusia työntekijöitä oli palkattu myös perhevapaan loppumisen jälkeiseen aikaan.
Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa oli laiminlyöty lisätyön tarjoamisvelvollisuus sekä saatettu työntekijä yhtiön toiminnalla epäedulliseen asemaan raskauden ja synnytyksen perusteella. Korkein oikeus totesi, että laiminlyömällä lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan yhtiö oli syyllistynyt myös tasa-arvolaissa kiellettyyn syrjintään.
Yhtiön katsottiin tahallaan tai huolimattomuudestaan rikkoneen työsopimuslain lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan sekä toiminnallaan saattaneen työntekijänsä raskauden ja synnytyksen perusteella epäedulliseen asemaan. Kysymys oli tasa-arvolaissa kielletystä syrjinnästä, jonka perusteella korkein oikeus piti kohtuullisena korvauksena vaadittua 5 000 euroa. Lisäksi yhtiö velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvauksena ansionmenetyksestä 17 431,90 euroa.
Krista Turunen
Käytämme verkkosivustollamme evästeitä analytiikkaan palvelun kehittämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.