Korkeimman oikeuden ratkaisuja määräaikaisen työsopimuksen perusteista

Korkein oikeus antoi 24.9.2015 kaksi määräaikaisen työsopimuksen solmimisedellytyksiä koskevaa ratkaisua, KKO:2015:64 ja KKO:2015:65.

 

Kummassakin tapauksessa oli kysymys kunta-alan työntekijästä, joka oli työskennellyt määräaikaisissa työsuhteissa lähes katkeamatta useiden vuosien ajan.

 

Tapauksessa KKO:2015:64 työntekijä oli työskennellyt 18.8.2005 – 19.9.2010 yhteensä 22:ssa määräaikaisessa työsuhteessa. Tapauksessa KKO:2015:65 työntekijä oli puolestaan työskennellyt kuntayhtymän palveluksessa 1.6.1995 – 8.1.2012 yhteensä 64:ssa määräaikaisessa työsuhteessa.

 

Molemmissa tapauksissa määräaikaisuuksien pääasiallisena perusteena oli  sijaisuus ja ensimmäisessä lisäksi tehtävän edellyttämän muodollisen pätevyyden puuttuminen ja toisessa kuntaliitoksen liittyneen toimintatapatarkastuksen keskeneräisyys.

 

KKO totesi kummassakin ratkaisussa, että sijaisuus sinänsä voi olla perusteltu syy solmia määräaikainen työsopimus, paitsi, jos työnantajan työvoiman tarve voidaan arvioida pysyväksi.

 

Molemmissa tapauksissa KKO päätyi suorittamansa kokonaisarvioinnin perusteella siihen lopputulokseen, että työnantajan työvoiman tarve oli, siitä huolimatta, että työntekijät työskentelivät sijaisina, pysyvä. KKO perusteli johtopäätöstä mm. työntekijöiden eri työsopimusten työtehtävien samankaltaisuudella, määräaikaisten työsopimusten kestolla ja niiden muodostamalla kokonaisuudella sekä sillä, että kummassakin tapauksessa työntekijät olivat hoitaneet useiden eri henkilöiden sijaisuuksia.

 

Ratkaisussa KKO:2015:64 korkein oikeus totesi lisäksi, että varautuminen tuleviin toiminnan muutoksiin sinällään voi olla laillinen peruste määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle, mutta koska tässä tapauksessa niin toimintatapatarkastuksen valmistumisajankohta kuin mahdollisten ruokapalvelutyöntekijöiden töitä koskevien muutosten voimaantuloajankohta olivat avoinna, työvoiman tarpeen muutos tai sen kesto eivät olleet osapuolten ennakoitavissa työsopimuksia solmittaessa, eikä laillista perustetta määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle tästäkään syystä ollut.

 

Ratkaisussa KKO:2015:65 korkein oikeus totesi puolestaan, ettei epäpätevyys ollut laillinen peruste määräaikaisuudelle, koska työnantaja ei voi kiertää työntekijän suojaksi säädettyä työsopimuksen kestoa koskevaa pakottavaa oikeutta pätevyysvaatimuksiin vetoamalla, vaikka tällä sinänsä on oikeus asettaa tehtävän hoitamiseen vaadittavat pätevyysedellytykset. Tähän liittyen KKO totesi myös, että työnantaja ei ollut vedonnut määräaikaisuuden perusteena väittämäänsä epäpätevyyteen, vaan sijaisuuden hoitamiseen.

 

Molemmissa tapauksissa KKO päätyi siihen, että työsuhteita oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina, kun laillista perustetta työsopimuksen solmimiselle määräaikaisena ei ollut. Tästä syystä ja koska työnantajat olivat antaneet työsuhteiden päättyä, KKO velvoitti työnantajat suorittamaan työntekijöille maksamatta jääneen irtisanomisajan palkan lomakorvauksineen sekä työsopimuslain 12 luvun 2 § mukaista korvausta työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta, ensimmäisessä tapauksessa kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän, ja toisessa 10 kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

 

 

Esa Schön