Korkein oikeus: Työnantaja sai irtisanoa vapaa-ajallaan törkeään kavallukseen syyllistyneen taloussihteerin selvittämättä mahdollisuutta sijoittaa tätä toiseen tehtävään

Korkein oikeus punnitsi 30.9.2020 antamassaan ratkaisussaan KKO 2020:74, oliko irtisanomisperusteena ollut työntekijän rikkomus niin vakava, ettei työnantajan tarvinnut irtisanomisen välttääkseen selvittää työntekijän soveltuvuutta toiseen tehtävään.

Työntekijä oli ollut työsuhteessa kaupungilla noin 18 vuoden ajan ja toiminut vuodesta 2009 alkaen taloussihteerinä maankäytön suunnittelussa suorittaen työtehtävänsä moitteettomasti. Vuoden 2016 marraskuussa työntekijä tuomittiin käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla vapaa-ajallaan ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana tekemästään törkeästä kavalluksesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hän oli käräjäoikeuden tuomion mukaan anastanut yhdistyksen pankkitililtä varoja yhteensä noin 33 000 euroa. Kaupunki irtisanoi tämän vuoksi työntekijän työsopimuksen päättymään irtisanomisajan jälkeen selvittämättä ensin sitä, olisiko työntekijälle ollut tarjolla muuta työtä.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus olivat katsoneet, että kaupungilla oli ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukainen asiallinen ja painava peruste sinänsä irtisanoa työsuhde, sillä tuomio vapaa-ajalla tehdystä kavalluksesta oli perustellusti horjuttanut työnantajan luottamusta työntekijänsä vilpittömään toimintaan taloussihteerinä. Vaikka tämä irtisanomisperuste sinänsä täyttyisikin, työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaisesti lähtökohtana on, että ongelmat on ratkaistava ensisijaisesti sijoittamalla työntekijä toiseen, sopivampaan tehtävään. Vain siinä tapauksessa, että irtisanomisen perusteena katsotaan olevan niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei uudelleensijoittamisen mahdollisuutta tarvitse selvittää. Tämän kriteerin täyttyminen eteni korkeimman oikeuden arvioitavaksi kokonaisharkinnalla.

Korkein oikeus totesi, että työntekijän tekemä törkeä kavallus osoitti epärehellisyyttä, teko oli tehty useilla toimenpiteillä usean kuukauden aikana ja kavallettu rahamäärä oli huomattava. Teko oli näin omiaan horjuttamaan vakavasti työnantajan ja työntekijän välillä työsuhteessa edellytettävää luottamusta. Korkeimman oikeuden mukaan työnantajalta ei tämän vuoksi voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, vaikka toisaalta työntekijän oli toiminut työssään täysin moitteettomasti, rikos oli tapahtunut vapaa-ajalla ja se ei ollut kohdistunut millään tavalla työnantajaan. Työnantajan ei siis korkeimman oikeuden mukaan ollut tässä tapauksessa tarvinnut selvittää, olisiko työntekijä voitu irtisanomisen asemasta sijoittaa toiseen tehtävään.

---

Korkein oikeus on arvioinut työnantajan uudelleensijoitusvelvollisuutta liittyen työntekijän vapaa-ajallaan tekemään rikkomukseen perustuvaan irtisanomiseen aiemminkin (KKO 2007:12). Tapauksessa ratapihakondyktööri oli vuosilomalla syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Korkein oikeus ei katsonut tätä rikkomusta niin vakavaksi, että työnantaja olisi saanut päättää työsuhteen selvittämättä mahdollisuutta sijoittaa työntekijä toiseen tehtävään. Kun tämä selvitysvelvollisuus oli laiminlyöty, irtisanominen oli perusteeton.