Työneuvosto: ruokalähetit työskentelevät työsuhteessa ja työsuhteisiin sovelletaan työaikalakia

Työneuvosto katsoi antamissaan lausunnoissa, että kahdessa eri yhtiössä työskentelevät ruokalähetit olivat tehneet yhtiöiden kanssa työsopimuksen ja siten he olivat työaikalain säännösten piirissä. Työtä ei myöskään tehty sellaisissa olosuhteissa, että työaikalain työaika-autonomiaa koskeva säännös olisi heitä koskenut. 

Työneuvosto on viranomainen, joka antaa lausuntoja pääasiassa työaikaa, vuosilomaa ja työturvallisuutta koskevien lakien soveltamisesta ja tulkinnasta. Lausunnot ovat suosituksia, eivätkä siten sitovasti ratkaise asiaa yksittäisen työntekijän kohdalla, mutta vahvasti vaikuttavat siihen, kuinka alustataloustyötä on lain kannalta arvioitava. 

Arvioinnin kohteena olevat ruokalähetit olivat tehneet oman yhtiönsä kanssa sopimuksen, jonka ehdon mukaan kyse ei olisi työsopimuksesta ja jonka mukaan saadusta palkasta ruokalähettien itsensä tuli suorittaa mm. ennakonpidätys ja eläkemaksut. Yhtiöt tarjosivat digitaalisen alustan, jolta ruokalähetit saivat varata suoraan ruokakuljetuksia tai aikaikkunoita, jonka aikana he saattoivat valita kuljetuksia. Ruokaläheteillä oli myös oikeus ottaa vastaan työtä kilpailevilta yhtiöiltä. Kuljetuslaukkua lukuun ottamatta ruokalähetit olivat hankkineet omat työvälineensä. 

Yhtiöt olivat pitäneet digitaalisen alustan kautta työtä vastaanottaneita ruokalähettejä itsenäisinä yrittäjinä, koska yhtiöt eivät omasta mielestään käyttäneet ruokalähetteihin työnjohtovaltaa työsuhteessa edellytetyllä tavalla.  

Lausunnossaan työneuvosto ensinnäkin totesi, ettei ratkaisevaa merkitystä voinut antaa sopimukseen kirjatulle lauseelle siitä, oliko se työsopimus vai ei, vaan asia tuli arvioida työsopimuslaissa säädettyjen tunnusmerkkien perusteella. Jos sopimus täyttää nämä tunnusmerkit, on se työsopimus riippumatta osapuolten tahdosta. Toiseksi työneuvosto katsoi ruokalähettien tekevän työtä yhtiöiden lukuun, sillä työn välitön hyöty koitui yhtiöille. Kolmanneksi työneuvoston mukaan työstä maksettavan vastikkeen ei voitu katsoa olevan sellainen, että sen oli tarkoitus sisältää eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut eikä sen nimittäminen muuksi kuin palkaksi muuttanut asiaa. 

Neljänneksi ruokaläheteillä ei katsottu olevan yrittäjään verrattava oikeutta sijaisen käyttöön, vaikka sijaista saattoi käyttää sopimalla asiasta yhtiön kanssa. Näin ollen työ oli tehtävä työsuhteelle ominaisella tavalla henkilökohtaisesti. Viidenneksi työneuvoston mukaan yhtiöt harjoittivat työnjohtovaltaa ruokalähetteihin käytössä olleen digitaalisen alustan kautta niin, että kuljetusten määrä ja toimitusvarmuus vaikuttivat uusien kuljetusten saantiin alustan käyttämän algoritmin mukaisesti. 

Työaikalain mukaan, jos työtä tehdään siihen liittyvien erityispiirteiden vuoksi sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käyttävän ajan järjestelyjä, ei työaikalakia sovelleta työhön. Koska ruokalähetin tuli suorittaa työ eli lähetyksen vieminen perille määrättynä aikana, ei ruokaläheteillä ollut työaika-autonomiaa lain säännöksen edellyttämällä tavalla. 

Näin ollen, koska ruokalähetit tekevät työtä työsuhteessa, eikä heihin soveltunut työaika-autonomiaa koskeva poikkeus, ovat he myös työaikasääntelyn piirissä. Työneuvosto arvioi lausunnossaan vain niiden ruokalähettien asemaa, jotka olivat solmineet työsopimuksen luonnollisina henkilöinä eli eivät tehneet työtä oman toiminimen tai muun omistamansa yhtiön kautta. 

Tomás O’Shaughnessy