Vuorotteluvapaa

Vuorotteluvapaan tarkoituksena on edistää työntekijän työssä jaksamista antamalla tälle mahdollisuus lyhyehköön työstä poissaoloon ja toisaalta edistää työttömänä työnhakijana olevan henkilön työllistymisedellytyksiä tarjoamalla tälle mahdollisuus työtaitojensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä työkokemuksen hankkimiseen.

Vuorotteluvapaan tarkoituksen mukaisesti lakia sovelletaan työntekijöihin, joiden työaika on yli 75 % alan normaalista kokoaikaisen työntekijän työajasta. Osa-aikaiset työntekijät tai päätoimiset yrittäjät eivät kuulu lain soveltamisalaan eivätkä näin ollen voi jäädä vuorotteluvapaalle.

Vuorotteluvapaan saamisedellytykset ja kesto

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijälle on kertynyt ennen vuorotteluvapaan alkua vähintään 10 vuotta sellaista eläkevakuutettua työtä, jota hän on tehnyt 18 vuotta täytettyään. Jos henkilö on saanut aikaisemmin vuorottelukorvausta, hänelle on tullut kertyä ennen uuden vuorotteluvapaan alkamista edellä tarkoitettua työtä vähintään viisi vuotta edellisen vuorotteluvapaan päättymisen jälkeen. Työhistoriasta enintään neljännes voi olla ns. työntekoon rinnastettavaa aikaa eli käytännössä yleensä erilaisia perhevapaita.

Työhistoriaedellytyksen lisäksi edellytetään, että työsuhde ja edellä tarkoitettu kokoaikainen työskentely saman työnantajan palveluksessa on jatkunut vapaan alkamiseen mennessä vähintään 13 kuukautta. Tähän 13 kuukauden jaksoon voi kuitenkin sisältyä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa.

Vuorotteluvapaalle jäävälle työntekijälle maksetaan vuorottelukorvausta. Vuorottelukorvaus on määrältään 70 % päivärahasta, johon työntekijä olisi oikeutettu työttömäksi jäädessään. Siinä tapauksessa, että työhistoriaa on kertynyt ennen vapaan alkamista vähintään 25 vuotta, korvaus on määrältään 80 % työttömyyspäivärahasta.

Vuorottelukorvauksen maksaminen edellyttää kaikkien edellä mainittujen edellytysten täyttymistä. Tästä syystä työntekijän tulisi varmistua ennen vuorotteluvapaasta sopimista siitä, että työhistoriaedellytys varmasti täyttyy. Tämän voi tarkistaa esimerkiksi sähköisestä työeläkeotteesta.

Vapaasta sopiminen ja vapaan kesto

Toisin kuin usein luullaan työntekijällä ei ole subjektiivista oikeutta vuorotteluvapaaseen vaan vuorotteluvapaa perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen sopimukseen. Vuorotteluvapaa edellyttää siis työnantajan suostumusta.

Vuorotteluvapaasta on sovittava kirjallisesti ja sitä tulisi laatia kolme samansisältöistä kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle ja yksi TE-toimistolle. Vuorotteluvapaasta sopimiseen on olemassa valmiita sopimuslomakkeita.

Vuorottelusopimuksessa työnantajan on sitouduttava palkkaamaan vuorotteluvapaan ajaksi TE-toimistossa työttömänä työnhakijana oleva henkilö. Sijaista ei kuitenkaan tarvitse palkata samoihin tehtäviin kuin mitä vuorotteluvapaalle jäävä on tehnyt. Tämän lisäksi sopimuksessa tulee sopia vähintään vuorotteluvapaan alkamis- ja päättymisajankohta ja mahdollisten vapaajaksojen alkamis- ja päättymispäivät.

Vuorotteluvapaan yhdenjaksoinen vähimmäiskesto on 90 ja enimmäiskesto yhteensä 359 kalenteripäivää. Jos vuorotteluvapaa pidetään useammassa jaksossa, se on pidettävä kokonaisuudessaan kahden vuoden kuluessa ensimmäisen vapaajakson alkamisesta.

Vapaan päätyttyä

Vuorottelijalla on oikeus vuorotteluvapaan päätyttyä palata entiseen työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti tämän aikaisempaa työtä vastaavaa työtä ja jollei tämäkään ole mahdollista, muuta työtä sikäli kuin sellaista on tarjolla.

Palvelumme

Juristeillamme on vuosien kokemus erilaisista vuorotteluvapaaseen liittyvistä kysymyksistä. Neuvomme ja avustamme asiakkaitamme erilaisissa vuorotteluvapaaseen liittyvissä asioissa, kuten vapaan edellytyksiä ja sen myöntämistä koskevissa kysymyksissä, vuorottelusopimuksen laatimisessa, vuorottelukorvauksen hakemisessa ja korvauspäätöstä koskevissa muutoksenhakuprosesseissa sekä vapaalta palaamiseen liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä.