Vuosilomalain mukaan työntekijälle kertyy vuosilomaa 2,5 arkipäivää kuukaudessa, jos työsuhde on jatkunut lomaa edeltävän maaliskuun loppuun mennessä keskeytymättä vähintään vuoden. Jos työsuhde on 31.3. mennessä jatkunut alle vuoden, kertyy vuosilomaa kaksi arkipäivää kuukaudessa. Lomaa kertyy sellaisilta kuukausilta, joiden aikana työntekijälle kertyy vähintään 14 työssäolopäivää tai työssäolon veroista päivää. Jos työntekijän tulee olla töissä alle 14 päivänä kuukaudessa, vuosiloman kertyminen edellyttää kuukaudessa vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia.
Koska loma ansaitaan vuosilomalain mukaisesti arkipäivinä, arkipäivät myös kuluttavat lomaa riippumatta siitä, ovatko ne työpäiviä vai eivät. Näin ollen mm. lomajaksoon sisältyvät arkilauantait samoin kuin osa-aikatyöntekijän arkivapaat kuluttavat vuosilomapäiviä. Sunnuntait, kirkolliset juhlapäivät ja tietyt laissa erikseen määritellyt päivät, kuten juhannusaatto ja pääsiäislauantai eivät sen sijaan kuluta vuosilomaa. Työsuhteessa noudatettavassa työehtosopimuksessa voi kuitenkin olla näiltä osin laista poikkeavia ja työntekijän kannalta edullisempia määräyksiä.
Vuosiloman ajankohdan määrää viime kädessä työnantaja. Työntekijälle on kuitenkin varattava mahdollisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta ja ilmoitettava se vähintään kuukautta, tai jos tämä ei ole mahdollista, vähintään kahta viikkoa ennen loman alkua.
Työnantajan loman ajankohtaa koskevaa määräysvaltaa on saatettu rajoittaa työehtosopimuksessa ja siitä on määräyksiä myös vuosilomalaissa. Lomaa ei esimerkiksi saa vuosilomalain mukaan määrätä alkamaan työntekijän vapaapäivänä ilman tämän suostumusta, jos se aiheuttaa lomapäivien vähenemisen. Työnantaja ei myöskään saa antaa lomaa milloin tahansa, vaan tiettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta kesäloma on annettava 2.5.-30.9. välisenä aikana ja talviloma 1.10.-30.4. välisenä aikana. Tämän lisäksi niin kesä- kuin talvilomakin tulee antaa mahdollisuuksien mukaan yhdenjaksoisena. Jos työn käynnissä pitäminen kuitenkin sitä välttämättä edellyttää tai, jos asiasta sovitaan työntekijän kanssa, kesäloma voidaan jakaa 12 arkipäivää ylittäviltä osin osiin.
Siinä tapauksessa, että työntekijä on lomansa alkaessa työkyvytön synnytyksen, sairauden tai tapaturman vuoksi, loma on siirrettävä työntekijän pyynnöstä myöhempään ajankohtaan. Lomasta siirtyy tällöin myöhemmin pidettäväksi se osa, jonka työntekijä on työkyvytön. Tätä sääntöä sovelletaan myös niissä tilanteissa, joissa etukäteen tiedetään, että työntekijä joutuu lomansa aikana sellaiseen sairaan- tai siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön.
Jos työntekijän työkyvyttömyys alkaa vasta loman jo alettua, tilanne on toinen. Työntekijällä on tällöin oikeus pyynnöstään saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Omavastuupäivät eivät kuitenkaan saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Käytännössä omavastuu koskee siis ainoastaan niitä työntekijöitä, jotka ovat ansainneet lomaa yli neljä viikkoa eli 24 arkipäivää tai enemmän. Täyttä kuuden päivän omavastuuta sovelletaan niihin työntekijöihin, joilla on lomaa vähintään viisi viikkoa eli 30 arkipäivää.
Työntekijällä ei ole oikeutta loman siirtoon ole oikeutta silloin, kun tämä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.
Vuosilomapalkka ja lomaraha sekä erityisesti luontoisedut loman aikana aiheuttavat usein epäselvyyksiä. Peruslähtökohta on kuitenkin selkeä. Työntekijän tulee saada loman aikana sama palkka kuin työssä ollessaan. Myös luontoisedut on annettava työntekijälle loman aikana vähentämättöminä. Esimerkiksi ateriaetu voidaan kuitenkin korvata maksamalla työntekijälle rahapalkan yhteydessä edun verotusarvon mukaan määräytyvä korvaus. Näin yleensä kannattaakin menetellä, koska verotuksen näkökulmasta esim. lounasseteleitä voidaan antaa työntekijälle vain todellisilta työpäiviltä ja esimerkiksi lomapäiviltä annetut lounassetelit arvostetaan verotuksessa verotusarvon sijasta nimellisarvoon.
Lomaraha ei ole työntekijän lakisääteinen oikeus eikä vuosilomalaki tunne lomarahaa lainkaan. Oikeus lomarahaan perustuu näin ollen alan työehtosopimukseen, työntekijän työsopimukseen tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Jollei työntekijällä ole minkään edellä mainitun perusteella oikeutta lomarahaan, työnantajan ei tarvitse sitä maksaa.
Lomaraha on yleensä 50 % lomapalkasta ja se tulisi pääsääntöisesti laskea luontoisedut sisältävästä työntekijän kokonaispalkasta, jollei työ- tai työehtosopimuksesta tai työpaikalla noudatetusta käytännöstä muuta johdu.
Juristimme tuntevat vuosilomalain ja työehtosopimusten vuosilomia koskevat määräykset. Avustamme Sinua esimerkiksi vuosiloman kertymiseen ja kulumiseen, lomapalkan ja lomarahan määrittämiseen liittyvissä kysymyksissä ja niitä koskevissa erimielisyystilanteissa.
Käytämme verkkosivustollamme evästeitä analytiikkaan palvelun kehittämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.