Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan KKO 2017:86, että yhtiön tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät laskettiin yhdeksi osa-aikaiseksi työntekijäksi selvitettäessä YT-lain mukaista työntekijöiden määrää. Yhtiön työntekijämäärä oli jäänyt alle 20, joten se ei ollut velvollinen käymään yhteistoimintaneuvotteluja ennen työsopimuksen osa-aikaistamista.
Työntekijä oli työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä yhtiön palveluksessa vuodesta 2001 toimistotehtävissä. Vuonna 2013 työnantaja oli tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten osa-aikaistanut hänen työsuhteensa. Työntekijä ei ollut suostunut osa-aikaistamiseen, joten hänen työsuhteensa irtisanottiin.
Asiassa oli kysymys siitä, olisiko työnantajan tullut ennen työsuhteen osa-aikaistamista/päättämistä järjestää yhteistoimintaneuvottelut. Yrityksen palveluksessa työskenteli säännöllisesti 16–17 työntekijää sekä lisäksi tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä 2–7. YT-lain mukaan yhteistoimintaneuvottelut on käytävä, jos yrityksessä työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää.
Lähtökohtaisesti työntekijöiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon myös osa-aikaiset ja määräaikaiset työntekijät. Epätyypillisissä työsuhteissa, kuten tarvittaessa töihin kutsuttavien kohdalla, tästä voi olla perusteltua poiketa. Tarvittaessa työhön kutsuttavien kohdalla jokainen erikseen tarjottu työvuoro muodostaa oman määräaikaisen työsuhteensa ja työntekijä voi myös kieltäytyä ottamasta vuoroa vastaan.
Korkein oikeus katsoi, että tässä tapauksessa tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden työsuoritus vastasi yhden osa-aikaisen työntekijän työsuoritusta. Näin ollen nämä työntekijät laskettiin yhdeksi työntekijäksi harkittaessa YT-lain soveltamista.
Työntekijän vaatimus YT-lain mukaisesta hyvityksestä hylättiin, koska yrityksen säännöllinen työntekijämäärä oli jäänyt alle 20 eikä YT-laki näin ollen tullut sovellettavaksi. Sen sijaan Korkein oikeus ei ollut antanut valituslupaa asiaan muilta osin.
Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan yhtiöllä ei ollut perustetta osa-aikaistaa työsopimusta yksipuolisesti. Tämän osalta yhtiö oli velvoitettu maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä. Hovioikeus ja Korkein oikeus eivät olleet muuttaneet käräjäoikeuden lopputulosta tältä osin.
Krista Turunen
Käytämme verkkosivustollamme evästeitä analytiikkaan palvelun kehittämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.